22.2.2017

IHANA KAMALA AURINKO

Tiedättekö sen katkeran suloisen tunteen minkä kevätaurinko tuo tullessaan? Kun on se täydellinen aurinkoinen pakkaspäivä, puut kauniisti huurteessa ja aurinko jo vähän lämmittää selkää. Samaan aikaan ne pimeimmän talviajan kynttilänvalon turvin nurkissa lymyilleet pölykoirat vyöryvät esiin kaappien alta ja nurkista. Ja kun ihana valo tulvii ikkunoista sisään ja samalla ne ikkunat näyttävät siltä ettei kukaan olisi niitä ikinä pessyt. 

Onneksi on tuo 10 kuukauden ikäinen kotiapulainen, joka yrittää parhaansa mukaan syödä jokaisen murun ja pölypallon joka hänen eteensä tulee ja yrittää auttaa myös ikkunoiden putsauksesta sen minkä ylttää. Ja onneksi se auringonvalokin pikkuhiljaa muuttuu jotenkin armollisemmaksi. Siihen saakka tämä semisiivousneurootikko on vähän kovilla. Onneksi voi aina mennä pihalle nauttimaan siitä upeasta auringonpaisteesta eli saa paistaa myös huomenna, yritän kestää.

-Piia

19.2.2017

KIRSIKANKUKKIA

Ostin reilu viikko sitten kauppareissun yhteydessä Prismasta ison nipun kirsikanoksia. Suhtauduin vähän skeptisesti, että näinköhän tuosta alle neljän euron kimpusta on mihinkään. Halpa hinta ja iso määrä, riittivät kahteen maljakkoon, huokuttelivat kuitenkin niin paljon, että ostoskärryyn päätyivät. Ja turhaan olin skeptinen, sillä niin ne nyt vaan kukkivat! 


Kirsikankukat ovat ihanan pieniä ja hentoisia, vähän kuin ne lumihiutaleet, joita eilen ja tänään tipahteli taivaalta hurja määrä! Alkuviikon säässä moni muukin taisi tuntea jo kevääntuoksua, mutta ei tuo lumikaan haittaa, varsinkin kun hiihtolomakin on lapsilla vielä edessä. Ja kyllä se kevätkin vielä joutuu ja sisälle vähän aikaisemmin vaikka sitten näiden kirsikankukkien mukana!

Suloista sunnuntai-iltaa!
-Piia

17.2.2017

VOIKO TYYNYJÄ OLLA LIIKAA?

En pidä teitä pitkään jännityksessä ja vastaan heti alkuun otsikon kysymykseen. Ei voi! Ainakaan minun mielestäni! 

Tunnustaudun aikamoiseksi tyynyhulluksi. Koriste- tai sisustustyynyjä, millä nimellä niitä nyt haluaakaan kutsua, on tähän talouteen vuosien saatossa kertynyt aika runsaslukuinen joukko. Uusin läjämäinen esiintymä on muodostunut vauvanhuoneen uudelle vierassohvalle, josta löytyy jos jonkin kokoista, muotoista ja väristä tyynyä.


Hankimme vierasvuoteena toimineen futonin tilalle uuden levitettävän laverimaisen sohvasängyn Ikeasta. Halusimme vähän "mummoystävällisemmän" version eli hieman korkeamman ja kunnon patjoilla varustetun vierasvuoteen. Yksi kriteeri oli myös 160 cm leveys eikä suhteellisen edullinen hintakaan ollut haitaksi. Ja koska tässä ei ole varsinaista pehmeää selkänojaa, tarjosi tämä oivan paikan kerätä ison kasan tyynyjä joihin nojailla!


Sohvan tyynyt ovat sekoitus itsetehtyjä ja kaupasta ostettuja. Uusimpana pellavainen tähtityyny, jonka tein nähtyäni vastaavan jossain netin syövereissä. Idea tässä on rispaantuneet reunat, jotka tein ompelemalla kappaleet yhteen oikealta puolelta. Vähän laiskasti jaksoin kangasta purkaa, mutta luulen, että reunat kuluvat pikkuhiljaa vielä kivemman näköisiksi.




Aikamoinen väripläjäyshän tämä on, mutta niin on tapettikin ja minusta sopivat hyvin yhteen. Tyynyhullu on tyytyväinen uudesta tyynynläjityspisteestä ja varmasti huoneen pieni asukaskin löytää näistä paljon iloa kasvaessaan.

Mutta miten on? Mitä sinä vastaat kysymykseen? Onko enempi parempi vai menikö jo överiksi?

-Piia