25.6.2017

JUHANNUKSEN JÄLKEEN

 
Juhannus oli hyvä, sellainen leppoisa ja rauhallinen, perinteiseen tapaan maalla vietetty. Vaikka keskikesän juhlasta onkin kyse, tuntuu minusta, että tästä se kesä vasta alkaa. Neljän päivän maalaiselon jälkeen oli taas mukava palata omiin kotinurkkiin ja jatkaa hyvin käynnistynyttä koko perheen yhteistä lomaa, jota edessä on seuraavat viisi viikkoa!


Viiteen viikkoon mahtuu joitakin ennakolta tehtyjä lomasuunnitelmia, mutta toivottavasti myös paljon satunnaisia seikkailuja ja hetkiä ilman sen erikoisempaa ohjelmaa. Taidan aloittaa ohjelmattoman osuuden pistämällä puikoille ihanan sävyisiä lankoja ja ihastelemalla tuota kaunista syreenin kukkaa. Maalta aikoinaan tuotu syreeni kukkii pihassamme tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja siksi tuossa kukassa on jotain ihan vähän erikoisempaa. Ehkä myös tulevassa lomassa!

-Piia

20.6.2017

JUHANNUSVIEMISVINKKI - KAIKILLE SOPIVA RAPARPERIPIIRAKKA


 
Muutama päivä juhannukseen ja vaikka sääennuste perinteiseen tapaan sateita ja viileää enteilee, on juhannus aina juhannus! Mökkeilyä, hyttysiä, grilliherkkuja, ystäviä, ehkä lasi kuohuvaa ja kaveriksi vähän jotain makeaa! 

Raparperit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja oman pihan raparpereista on tullut leivottua piirakka lähes joka toinen päivä! Olen testaillut kuinka tämä kesän perusherkku onnistuu ilman valkoista sokeria ja olenkin onnistunut leipomaan sokeritonta raparperipiirakkaa, joka on jo useamman testiryhmän kanssa hyväksi todettu! Olen leiponut piirakan gluteenittomana ja kun reseptiin ei kuulu kananmunia eikä maitoa, on piirakka näin ollen myös vegaaninen. 

Piirakka, joka sopii melkeinpä mihin tahansa ruokavalioon toimiikin oivallisena juhannusviemisenä tai milloin tahansa kesällä tuliaisena kun suuntana on ystävän mökki, illanvietto naapurissa taikka muuten vaan kaverin kesäinen ilahduttaminen herkullisella leivonnaisella!


 

Kaikille sopiva raparperipiirakka (gluteeniton, sokeriton, vegaaninen)

4,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl rypsiöljyä
1 sitruunan mehu
1 dl mantelimaitoa
1 1/2 rkl agavesiirappia
10 taatelia
4-5 dl raparperia

Sekoita kaurajauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää joukkoon rypsiöljy ja sekoita haarukalla hyvin. Sekoita keskenään sitruunamehu, mantelimaito ja agavesiirappi. Lisää neste taikinaan ja sekoita hyvin. 
Poista taateleista kivet ja pilko taatelit pieniksi paloiksi. Kuori raperperit ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Lisää taatelit ja raparperit taikinaan ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Halutessasi voit ripotella päälle koristeeksi kaurahiutaleita ja hieman kookossokeria. Paista 200 asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia.


Raparperi ja taateli muodostavat hyvän makuparin ja piirakka maistuu oikeasti makealta. Resepti on helppo ja nopea ja niin simppeli, että onnistuu vaikka mökkiolosuhteissa. Sellaista rentoa kesäleivottavaa ja kesän makua samassa paketissa!

-Piia

18.6.2017

PIPOJA JA VILLASUKKIA ENSIKODIN VAUVOILLE

Kun Kerttu  kirjoitti vuoden vaihteessa halustaan tehdä hyväntekeväisyyttä  Keski-Suomen ensi- ja turvakotiin laitoin hänelle pian tämän jälkeen viestiä, että osallistuisin mielelläni jotenkin tähän projektiin. 



Hyväntekeväisyysprojekti sai muodokseen lahjakassit, joita jaettaisiin ensikodista omaan kotiin lähteville perheille. Kerttu yhdisti voimansa kahden muun bloggarikollegan,  Melinan sekä  Essin kanssa ja yhdessä he keräsivät yhteensä 26 kassia, joista löytyy eri yhteistyökumppaneiden lahjoittamia kauniita, käytännöllisiä ja lapsiperheen arjessa ilahduttavia tavaroita. Muutama päivä sitten he toimittavat nämä ihanat lahjat ensi- ja turvakodin henkilökunnalle jaettavaksi asiakasperheille.


Minä osallistuin lahjakassien täyttämiseen parhaalla osaamallani tavalla eli tarjouduin neulomaan kasseihin muutamia villasukkia ja ompelemaan pieniä pipoja, joista osa näissä kuvissa.

Edellytykset omaan vanhemmuuteen kasvamiseen ja lapsiperhearjesta selviytymiseen ovat olleet isoksi onnekseni omalta kohdaltani hyvät, mutta tottakai haasteitakin on mahtunut matkaan kolmen lapsen kanssa ja siksi arvostus ensi- ja turvakodissa tehtävää työtä kohtaan on valtavan suuri. Apu, jota ensi- ja turvakoti tarjoaa sekä vanhemmille että lapsille on mittaamattoman arvokasta ja olikin ihana päästä edes pienellä panostuksella mukaan tähän hienoon projektiin. 

Toivottavasti nämä pienet villasukat ja pipot lämmittävät pieniä uusia ihmisenalkuja yhtä paljon kun niiden tekeminen lämmitti mieltäni!

-Piia

16.6.2017

KESÄÄ OLOHUONEESSA




Yksi edellisen postauksen keskeneräisyyksistä on ollut olohuoneen kesäisempi ilme. Olen kaivannut olohuoneeseen jo tovin jotain vähän keveämpää ja vaaleampaa pariksi ikkunoista sisään tulvivalle vihreydelle. Viime päivien ihana aurinkoinen sää sai vihdoin tarttumaan tuumasta toimeen ja hyvä niin, sillä johan tässä pian juhannuksessa ollaan!



Perinteinen koristetyynyjen päivittäminen on mitä parhain keino muuttaa sisustusta ja sen kummempia ihmeellisyyksiä ei tälläkään kertaa tarvittu. Päivitettyjen tyynyjen kaveriksi vielä kimppu koiranputkea ruokapöydälle ja sohvapöydälle muutama lehti hentoista kurjenpolvea ja olohuoneessa on nyt kovin kesäinen tunnelma!

Edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppua vailla minkäänlaista suunniteltua ohjelmaa ja nyt kun alkuun pääsin, luulen että siltä to do-listalta saadaan muutama muukin kohta viikonloppuna rustattua yli. Terasseilla olisi paljon tehtävää ja varsinaiset kesäkukatkin on vielä hankkimatta, saattaapa kuistilla tuijatkin ruukuissa vielä talven jäljiltä olla. Ja se useamman kerran mainitsemani ikkunanpesu, edelleen tekemättä... Toisaalta pienet päivätorkut aurinkotuolissa voittavat monen muun puuhan mennen tullen, joten katsellaan mitä ehditään! Rentouttavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin!

-Piia

13.6.2017

KESKENERÄISYYDESTÄ

  Olin ajatellut, että kouluvuoden loputtua arkikiireet vähän helpottavat ja monet to do-listalla olevat asiat tulevat hoidetuksi. Autuaasti olin unohtanut lasten harrastusten jatkuvuuden ja useammankin talkoovuoron ja tapahtuman, jotka ovat täyttäneet kalenteria myös kesäloman puolella. Mukavia ja tärkeitä juttuja kaikki, mutta toki myös aikaa vieviä.  Keskeneräisten ja tehtävien asioiden lista ei siis viime aikoina ole ainakaan päässyt lyhentymään.


 
Aulan tauluseinä on ollut purettuna jo useamman viikon, jotain uutta siihen tekisi mieli laittaa, mutta ajan puute syö inspiraatiota. Olohuoneessa peikonlehti taas töröttää vähän hassusti arkun päällä tyhjää seinää vasten. Siinäkin olisi tilaa jollekin, mutta mitä se sitten olisi. 

Kaikkialta löytyy myös nurinpäin käännettyjä penkkejä ja syrjään nostettuja tavaroita. Pieni neitimme on osoittautunut aika ehtiväiseksi tapaukseksi ja on erityisen innostunut kiipeämisestä ihan kaikkialle ja ihan kaiken aikaan. Äidin sisustaminen tapahtuu siis tällä hetkellä näiden reunaehtojen mukaisesti.

Keskeneräisyyden ja väliaikaisuuden sietäminen eivät ole ikinä kuuluneet parhaimpiin luonteenpiirteisiini. Hämmästyksekseni tällä hetkellä tilanne tuntuu kuitenkin jopa terapeuttiselta. On hyvä muistuttaa välillä itselle, että kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi ja kyllä ne keskeneräisyydet asia kerrallaan kuntoon tulevat. Jos eivät nyt, niin syssymmällä sitten!

-Piia

6.6.2017

KESÄN ENSIMMÄINEN, AINA YHTÄ JÄNNITTÄVÄ

  Tänään on ollut ilmassa viimeinkin kesän tuntua. Vaikkei sitä viime viikonloppuna sään puolesta ollut, muuten sitten sitäkin enemmän, kun teimme vuoden ensimmäisen visiitin maalle. Yleensä maalla on tullut käytyä jo huomattavasti aikaisemmin, mutta nyt kylmä kevät ja muut kiireet ovat viivyttäneet tuonne kesäkodille pääsyä. 

Oli se sitten kesän ensimmäinen, toinen tai kuudes kerta, aina on kuitenkin yhtä jännittävää avata ovi, astua sisään isoon tupaan, kurkata keittiöön, kammareihin ja tutkia tutut nurkat. Tunnelmassa on jotain, mitä missään muualla ei ole. 


  Alunperin tarkoituksemme oli yöpyä maalla, mutta sää oli niin kylmä ja ison talon lämmittäminen vain yhtä yötä varten ei tuntunut järkevältä, joten ensimmäinen visiitti jäi tällä kertaa lyhyen päiväreissun mittaiseksi. Onneksi kesä on vasta alkamassa ja aika lomailulle maalla vielä edessä. Silloin on aikaa täyttää maljakot kukilla, olla, nauttia ja kuunnella täydellistä hiljaisuutta.

-Piia

1.6.2017

PALSTERNAKKA MUFFINSIT

 
Minulla on uusien sokerittomien leivonnaisreseptien kanssa jatkuvasti haku päällä. Vähän aikaa sitten törmäsin  Foolproof Living  blogiin, josta löytyy useita ihania reseptejä, joissa valkoisen sokerin sijaan on käytetty luonnollisia makeutusaineita. Kun makean nälkä päivänä eräänä iski ja jääkaapissa oli sopivasti yksi yksinäinen palsternakka, päätin ottaa testiin reseptin, joka kuulosti vähintäänkin erikoiselta! 
 
Kokeiluun pääsi siis tämä palsternakka muffinsien resepti. Pidän kovasti palsternakan mausta ja käytän sitä paljon esimerkiksi uunijuureksena, mutta leivontaan ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään sitä kokeilla. Toisaalta porkkana sopii leivonnaisiin oikein hyvin ja palsternakassa on samaa makeaa makua, joten miksi ei. Alkuperäinen resepti ei ollut gluteeniton ja muutenkin päädyin muokkamaan reseptiä sen mukaan mitä kotona leivontahetkellä saatavilla oli ja hyvää tuli!


SOKERITTOMAT PALSTERNAKKA MUFFINSIT

1 iso palsternakka (n.200 g)
2,5 dl kaurajauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
2 kananmunaa
1 kypsä banaani
2 rkl agavesiirappia
0,5 dl rypsiöljyä
mantelilastuja

Kuori ja raasta palsternakka hienoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita joukkoon muussattu kypsä banaani, agavesiirappi sekä rypsiöljy, lisää lopuksi kuivat aineet ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään, älä vatkaa. 

Jaa taikina muffinssivuokiin, taikinasta tulee noin 12 muffinsia. Koristele mantelilastuilla. Paista 175 asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman, parhaimmillaan ovat lämpiminä, mutta maistuvat myös seuraavana päivänä!


Tämä resepti menee ehdottomasti vakkarileivottavien joukkoon! Palsternakka tekee muffinsista mehevän ja kardemumma antaa ihanan säväyksen makuun, suosittelen kokeilemaan!

Seuraavaksi täytyy ryhtyä kehittelemään jotain ihanaa sokeritonta raparperista. Vähän joutuu tosin  vielä oman pihan raparpereja odottelemaan, vaikka toukokuu juuri kesäkuuksi kääntyikin, eivät raparperit ihan vielä ole tarpeeksi isoja leivottavaksi. Toisin oli viime vuonna, jolloin ensimmäinen raparperipiirakka tuli leivottua jo muutama viikko sitten, ohje siihen löytyy  täältä, se oli aikaa ennen elämää ilman valkoista sokeria eli varsin imelästä reseptistä on kyse! Palataan siihen sokerittomaan jahka räntä- ja raesateista päästään! Hyvää alkanutta kesäkuuta säästä huolimatta!

-Piia

28.5.2017

YHDET KEVÄISET FESTIVAALIT

  Kaikenlainen juhlien järjestely kuten koristeiden, kattausten ja kukkien suunnittelu ja tilojen somistaminen ovat minulle erityisen mieluisaa puuhaa. Kun  Kerttu kertoi kiireisestä toukokuustaan, johon kuului muun muassa 200 hengen kutsuvierastilaisuuden järjestäminen, tarjouduin avuksi juhlatilojen koristelun ja somistamisen suunnittelussa ja toteutuksessa. 

Tilaisuus,  BSFestival17 eli Business Spring Festival on verkostoitumistilaisuus Keski-Suomalaisille kasvuyrityksille. Paikkana tapahtumalle toimi  Savutuvan Apaja, jonka upeat puitteet keväisessä vihreydessään Päijänteen rannalla  loivat jo itsessään juhlavaa tunnelmaa tilaisuudelle.  

Tapahtuman kulku juhlapaikalla oli kolmiosainen: iltapäivän asiaosuus vanhalla halkoproomulla, plaseerattu päivällinen päärakennuksessa ja tämän jälkeen rento iltajuhla stand upin ja musiikin kera samaisella iltapäiväisellä halkoproomulla. Näistä lähtökohdista lähdettiin miettimään tilojen somistusta sekä kattausta. Toiveissa oli tilaisuuden luonteeseen sopivaa asiallisuutta mutta rennolla otteella. 

Haastetta toi yhden tilan, halkoproomun käyttäminen kahteen eriluonteiseen osuuteen eli käytännössä iltajuhlan koristelu voitiin toteuttaa vasta juhlapäivänä ja muutamassa tunnissa. Iltajuhlan koristelu piti siis olla helppo ja nopea toteuttaa, kuitenkin niin, että fiilis tilassa saatiin muuttumaan keväiseen juhlaan sopivaksi.


  Koska iltajuhlan tilat olivat isot, oli koristeltavaa alaa paljon. Aika nopeasti paikan päällä ideoidessamme keksin ajatuksen isosta määrästä valkoista viirinauhaa, jolla voitaisiin koristella sekä halkoproomu sisältä että myös proomun ulkopuoliset isot terassialueet. Suurella määrällä viirinauhaa saa helposti hyvinkin näyttävää, toteuttaminen on edullista ja apukäsien avulla viirinauhat oli myös mahdollista ripustaa nopeasti paikalleen. 

Ja sitä viirinauhaa tuli sitten loppuen lopuksi paljon! En laskenut kuinka monta pahvikolmiota leikkasin taikka kuinka monta metriä lankaa meni, kun nauhoja ompelukoneella huristelin, mutta useita satoja metrejä viirinauhaa kattoja illalla koristi! Ja saimme myös kaiken paikoilleen ajoissa!

Lopputulos oli mielestäni todella kaunis ja sopivasti juhlatunnelmaa luova! Terassille asetellut viirinauhat heiluivat kauniisti tuulessa aurinkoisessa kevätillassa ja sisällä proomussa oli tunnelmallista viirinauhojen ja pienten koristevalojen loisteessa. 


Ennen iltajuhlaa ollut päivällinen järjestettiin Savutuvan Apajan päärakennuksen kalliosalissa ja riihessä. Näissä tiloissa on jo itsessään voimakas, hieman rustiikkinen tunnelma, jota haluttiin kattauksella keventää.  Kattauksen suunittelua määritteli paikkakorttina toimiva, jokaisen vieraan nimellä varustettu käyntikorttikotelo sekä päivällisen tarjoilu noutopöydästä eli kattaus tuli toteuttaa ilman lautasta. 

Yksinkertaisen kaunista lähdettiin hakemaan ja siinä myös mielestäni onnistuttiin. Olin ideoinut suorakaiteen muotoon taitellulle kangasservetille kaveriksi painettavan kortin, johon tulisi jotain tilaisuuteen sopivaa asiaa. Tapahtuman järjestäjätiimi Kertun johdolla jatkokehitti ideaa tilaisuuden henkeen sopivaksi "twiitti-kortiksi", johon kerättiin paikalla olevien etukäteen twiittaamia ajatuksia päivän teemoista ja jolle toteutin simppelin layoutin. Servetti ja kortti pyöräytettiin vielä yhteen hopeansävyisellä nauhalla, jota koristamaan laitettiin harsokukkaa.

Kattauksen viimeisteli valkoinen kaitaliina sekä  Viherlandian tekemät kukka-asetelmat. Perinteisten kukkivien kukkien sijaan astelmiin valittiin erilaisia heinämäisiä kasveja. Pikaisesti paperin kulmaan piirtämäni idea pystyn asetelluista kasveista toteutettiin taitavissa käsissä erinomaisesti ja lopputuloksena oli keväisen kauniit kukka-asetelmat.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuus toimi sekä kattauksen että koristeiden osalta hyvin ja lopputulokseen oltiin tyytyväisiä. Ja olipa mukava päästä idoimaan ja toteuttamaan juhlaa! Kun on ollut kotona jo kohta puolitoista vuotta, sitä kaipaa välillä jotain konkreettista kodin ulkopuolista tekemistä ja mikäs sitä tehdessä kun kyseessä on jotain mistä todella pitää! Sellaiset keväiset festivaalit, toivottavasti ensi vuonna uudestaan!

-Piia

25.5.2017

LUONTOA SISÄLLE

Nyt alkaa taas se ihana aika vuodessa, jolloin kukkakaupan sijaan voi maljakon täytettä hakea sekä metsästä että oman pihan perennapenkeistä. Koska pidän oksista, kesän ensimmäiset luonnosta napatut vihreät ovat pihlajanoksia. Tämä taitaa itseasiassa olla jo useamman vuoden perinne, että juuri pihlajanoksat ovat niitä kesän ensimmäisiä luonnonkukkakaupasta valikoituja. Ovat kestäviä maljakossa ja ulkonäöltään sopivat minun yksinkertaiseen makuuni.


Maljakon vihreitä lukuunottamatta olohuoneessa ei juuri mitään muuta kesäistä vielä olekaan. Muutaman uuden tyynynpäällisen haluaisin, jotain keveää ja kukikasta, mutta en ole vielä ehtinyt tekemään asialle mitään. Tämä aika kun on myös sitä, että kalenteri täyttyy kaikenlaisista harrastusten päättäjäisistä ja koulun juhlista, lisäksi sain ilon päästä mukaan, kiitos  Kertulle, suunnittelemaan parinsadan hengen kutsuvierasjuhlien tilojen somistusta ja juhlakoristeita. Kun juhlat ja kouluvuosi saadaan kunnialla päätökseen niin sitten on taas aikaa sisustella ja ehkä olohuonekin saadaan sitten kesäkuosiin!

-Piia

20.5.2017

VIHDOIN VIHERTÄÄ

  Ja niinhän se sitten joutui, se kesäsää! Ainakin muutaman päivän ajaksi, joten ilo irti näistä jokaisesta lämpimästä hetkestä. Meillä se on tarkoittanut terassien laittoa kohti kesäkuntoa ja kassikaupalla vihreitä ostoksia. 

Vaikka vähän ehkä aikaisessa olen, en malttanut olla ostamatta  pikkuterassia varten viime vuotiseen tapaan jo muutamia yrttejä. Varsinaiset kesäkukat jätin vielä kauppaan, mutta muutaman ei kukkivan jo hankin, joista erityisesti ihastuin tuohon violettiin koristebataattiin. 


  Kasvimaata varten kassista löytyy perunaa, sipulia, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa ja lehtikaalia. Täytyy toivoa, että nuo taimet kestävät harson alla vaikka yöt vielä kylminä taitavatkin jatkua. 

Vihreiden ostoston lisäksi luontokin alkaa viimein vihertää myös näillä leveysasteilla. Pienet hiirenkorvat näkyvät kaikkialla ja kevätesikko kukkii perennapenkissä! Luulen, että muutaman päivän sisään kaikkialle leviää se ihana ja ainutlaatuinen kevään ensivihreä, joka joka vuosi hämmästyttää kauneudellaan.

-Piia

16.5.2017

DIY TIIPII

  Minulla on ollut muutamia diy-juttuja, jotka ovat jääneet isommille lapsille tekemättä, mutta jotka nyt ovat sitten olleet niitä ehdottomasti toteutettavia kun onni kolmannen kerran meille on osunut! Yksi niistä oli  tämä vaunuverho, toinen oli äitiyspakkauksen makuupussin päällystäminen, joka onkin jäänyt tänne blogiin dokumentoimatta, mutta sellaisessa ihanassa Marimekko-makuupussissa vauvavuosi oikein hyvin nukuttiin. Tähän samaan joukkoon kuuluu myös tiipii, jonka vihdoin pääsin nyt toteuttamaan! 

Olin miettinyt erilaisia kuosivaihtoehtoja ja etsiskellyt sopivaa kangasta netistä, mutta sitten kun inspiraatio viimein iski ja tekemään oli päästävä, päädyin ostamaan melko tylsästi luonnonvalkeaa paksua puuvillakangasta. Ekstraleveänä kangas tuli kuitenkin edulliseksi ja jämäkkä materiaali oli muuten sopiva projektiin, rautakaupasta vielä muutama harjanvarsi ja materiaalit olivat kasassa. Netistä löytyi lukemattomia ohjeita tiipiin ompelemiseksi sekä suomeksi että englanniksi joista sitten sovelsin tämän oman versioni.


Kun kankaassa itsessään ei ollut mitään juttua ja ihan yksiväristä tiipiitä en halunnut, lisäsin pientä koristusta jokaiseen sivusaumaan. Ompelin muutamaan saumaan piparkakkureunaa, yhteen mustavalkean suikaleen ja etupuolelle ompelin vielä käsin trikookuteesta tehdyn lettinauhan ja toiselle puolelle näpertelin trikookuteesta kiemuroita. Minusta kokonaisuudesta tuli oikein hauska ja leikkisä!

Tiipiin sisälle löytyi vielä iso lattiatyyny, joka on joskus aikaisemmin ollut isoveljen käytössä. Ompelin tyynyyn uuden ihanan pehmeän päällisen  Noshin trikookankaista*. Toinen puoli on mustavalkoraidallinen ja toisella puolella on suosikkikuosini pilkullinen Pyry. Vetoketjun sijaan sulkemista varten laitoin lyhyempään reunaan muutaman nepparin. Päällisen koko sattuu olemaan sama vauvan nukkumapeiton kanssa, joten tätä voisi käyttää halutessaan myös trikoisena pussilakana.


Vähän minua jännitti, mitä tuo yksivuotias itse tiipiistä tuumaa ja tulisiko tästä vain sellainen huoneen nurkassa seisova sisustuselementti. Ilokseni meidän pieni söpöläinen on kovin ihastunut omaan majaansa! Pehmeällä tyynyllä kölliminen on suosikkipuuhaa, tiipiin sisällä on mukava lukea kirjoja ja kun sää vielä tästä lämpenee, päästään telttailemaan vaikka terassille!

-Piia

*trikookankaat saatu Noshilta

12.5.2017

MIKÄS TÄSSÄ ODOTELLESSA

 
Tämän hetken kuumin puheenaihe taitaa olla muutenkin meidän suomalaisten ikisuosikki eli sää. Minä taidan kuulua siihen harvaan joukkoon, jota tämä viivästynyt kevät ja viileät ilmat eivät juurikaan ole haitanneet. Hassujen lumisateiden lomassa aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin, joten mikäs tässä odotellessa, kyllä se kesä vielä sieltä joutaa!


Ja kun pihatöihin ja terassinlaittoon ei ole kiire, joutaa hyvin keittämään teet ja fiilistelemään sitä tulevaa kesää vaikka sisustuslehdistä. Tuo  hevoskastanjakin on kasvattanut komeat lehdet ja olo on melkein kun palmun alla kun sen äärellä istuu! 

Erikoisen kevätsään lisäksi viikkoon on mahtunut myös  Melinan emännöimät ihanat sisustuskutsut. Sisustuskauppa Orvokilla (@sisustus_orvokki) on loistava konsepti, jossa ihastuttavat sisustustavarat tuodaan kotiin ja ostoksia pääsee tekemään rauhassa ja hyvässä seurassa! Jotain pientä tarttui tottakai minullakin mukaan, suosikkina tuo kuvissakin vilahtava virolaisen keramiikkataiteilija  Piret Kändlerin pieni kippo, johon passaa mainiosti vaikka sen teepussin asettaa. Ja koska pieniä kauniita kippoja ei koskaan voi olla liikaa...  

-Piia